Jukola saapuu Kainuuseen – vihdoin

Olympiadi on olympiakisojen välinen nelivuotiskausi. Suunnistus ei ole olympialaji, mutta se on mielestäni urheilua parhaimmillaan, jossa mielen ja kehon on tehtävä saumatonta yhteistyötä, lähdöstä erinäisiä haasteita ratkoen maaliin. Siksi olen onnellinen, että maailman paras suunnistustapahtuma, Jukolan viesti, myönnettiin Sotkamolle ja Vuokatille vuodelle 2027. Siihen on aikaa neljä vuotta, sopivasti yksi olympiadi. Voisi kuvitella, että aikaa on vielä paljon, mutta näin ei todellakaan ole. Jukolan ja Venlojen viestit vaativat järjestäjiltä todella paljon. 

Seurasin tämän vuoden Jukolan viestiä erityisellä mielenkiinnolla. Sehän järjestettiin naapurikaupungissani Porvoossa. Tapahtumasta kirjoitettiin paikallislehdissä jo vuosia etukäteen. Kaikki ymmärsivät, että nyt on vähän erityisempi tapahtuma tulossa, vajaat 20000 suunnistajaa ja yhteensä noin 50000 vierasta, oikeastaan keskelle ei mitään, kymmenen kilometriä kaupungista kaakkoon. Ei valmista infraa eikä oikeastaan yhtään kiinteää rakennusta kilpailualueella. Mutta metsää, tämän näytelmän estradi, sitä tiesin löytyvän riittävästi. Olenhan minä noilla seuduilla aika paljon kuntoillut. Luotin myös järjestävän seuran OK Trianin organisaatioon ja talkoohenkeen. Eli, mithään hättää, siis!

Minua olisi kuitenkin hirvittänyt, jopa pelottanut. Mutta, suunnistusväki on tottunut ratkomaan kiperiäkin ongelmia. Olen jo 1980-luvun alkupuolella ollut mukana järjestämässä suunnistuskisoja ja pienenä poikana antanut pienen panokseni talkoolaisena esimerkiksi kotimetsieni SM-kisoissa. Olen kasvanut siihen, että asiat hoituvat hyvällä yhteistyöllä ja myönteisellä asenteella. Tällä kertaa en päässyt talkoolaiseksi, olin kartalla liian kaukana Porvoosta. Harmi! Olisin halunnut kokea tämän mielettömän hienon tapahtuman. Olen kuitenkin eri medioista käsittänyt, että kaikki sujui Porvoossa hyvin, rastit olivat oikeissa paikoissa ja että kokonaisuus toimi. Nythän en tiedä tapahtuman taloudesta mitään, mutta toivottavasti viimeisen viivan alle jäi mukava plusmerkkinen lukema.

Seuraavaksi pääsee Kauhava, Mikkeli ja Kotka näyttämään osaamisensa, ennen kuin on Sotkamon vuoro. Näistä järjestelyistä kannattaa tietenkin kerätä oppia ja vinkkejä omaan tapahtumaan. Kannatta ehkä myös käydä vilkaisemassa miten Ruotsin Tiomilassa asiat rullaa. Siellä ollaan ainakin menossa kohti tasa-arvoisempia viestejä naisille ja miehille. Ainakaan kaikkia pyöriä ei kannata keksiä uudestaan. Sotkamon Jukolan kilpailunjohtaja Jyrki Uotila tietää todellakin miten karttaa pidetään ja mihin urakkaan kainuulaiset ovat lähteneet.  Hän onkin kiertänyt Jukolan viestejä melkein viidenkymmenen vuoden ajan. Mielenkiintoista onkin, että Jukola järjestetään nyt ensimmäistä kertaa Kainuussa, ja onhan tämän nyt koko pienen maakunnan Jukola, ei pelkästään Sotkamon. Nyt päästään vihdoin Vuokatinvaaran hienoihin ja todella haastaviin maastoihin.

Vuokatti on tunnettu maailmanluokan hiihtopaikkana jo yli 70 vuoden ajalta. Aikaisemmin hiihtäjät suunnistivat myös enemmän harjoitusleireillään. Tästä minullakin on muistoja. Jokaisella Vuokatin leirillä oli ainakin yksi harjoitus, jossa suunnistimme ja ainahan siitä syntyi kilpailu. Vaarojen rinteitä juostiin ylös ja alas. Yleensä ainakin minä olin aivan hukassa. Luulin osaavani suunnistaa, lähdin siis rohkeasti ja täynnä itseluottamusta liikkeelle ja aina tulin parin tunnin päästä nöyränä poikana takaisin, väsyneenä ja hitaasti – lyötynä. Vaaran maisemat ulosmittasi sekä taidon että kunnon. Kumpaakaan ei ollut riittävästi tuohon maastoon. Veikkaankin, että moni kuntosuunnistaja tulee yllättymään vuoden 2027 Jukolassa. Nyt olisi siis yksi olympiadi aikaa ”reenata”, kunto-ominaisuuksia ja suunnistustaitoa.

Ja hei, tällä kertaa kilpailukeskus ei ole korvessa, pellolla tai metsäaukeamalla, vaikka Kainuussa ollaankin. Sotkamon Jukolassa voidaan nauttia koko Vuokatin infrasta, ihan kaikesta mitä siellä on tarjolla, ja sitä on paljon. Sotkamon Jukolasta tulee erilainen myös tässä mielessä, tietynlaista cityhenkeä Kainuussa.

Nyt on Jukolan ja Venlojen viestit myönnetty Sotkamolle. Varsinainen työ voi alkaa. Karttoja uudistetaan, rastipisteitä mietitään, kilpailukeskusta pohditaan ja talkoolaisia ruvetaan vähitellen houkuttelemaan mukaan tapahtumaan. Mietitään majoituspalveluja, liikenneasioita, jätteiden lajittelua ja varmistetaan sähkö- ja nettiyhteyksiä. Miten tiedotus hoidetaan ja miten lääkäri- ja ensiapupalvelut? Ketkä huolehtivat turvallisuudesta ja miten saadaan tarpeeksi ruokaa ja juomaa kaikille? Tässä tapahtumassa on niin paljon asioita mietittävänä, jotka eivät liity varsinaisesti kilpailusuoritukseen, mutta joiden pitää toimia moitteettomasti.

Haaste on valtava, mutta olen varma, että kainuulaiset järjestävät ikimuistoisen Jukolan. Nälkämaan laulun hengessä mennään, ihastellaan Kainuun luonnonkauneutta sekä kainuulaisten sisukkuutta ja ahkeruutta, vajaan olympiadin jälkeen.

Glenn Lindholm