BLOGI 4: Vuokatti-Peking- Experts – Paljon pihviä ja paikallisia elefantteja
Terveiset jälleen täältä ikuisen vapun keskeltä. Väkeä on edelleen kuin Tapparan pelissä keskialueella, eikä kumpikaan asia tule valitettavasti näillä näkymin hetkeen muuttumaan. Se olisi taas pienen välityhjennyksen paikka ja tekstiäkin pitäisi kirjoittaa.
Kävi niin hassusti tänään, että heräsin siihen, kun joku yritti hotellihuoneessa kähveltää puhelintani. Totesin sen olevan Ilveksenkeltainen pari italialaisia maastokenkiäni, jotka olivat ilmeisesti kyllästyneet maaston sijaan tamppaamaan Pekingin katuja. Jalkakyytiin täällä on monesti turvauduttava, koska en itse ole oikein lämmennyt taksikyydeille, joissa pienten ”jekkujekkujen” mahdollisuus on riittävä yhdessä jos toisessakin asiassa, koska ainakin omalla kohdallani tämä paikallinen murre on edelleen vasta rakenteilla. Taksikuskin kanssa voisin jutella hetken vaikka vuorohiihdosta, mutta häntä kiinnostavat yleensä kuulemma ensisijaisesti raha ja osoite, edellä mainitussa järjestyksessä. Olen varmaankin jo maininnut, että täällä ollaan virtuaalimaksamisessa noin sata vuotta Suomea edellä, mutta ilmeisesti tiukentuneiden säädösten johdosta tarvittavan pankkitilin avaaminen tällaiselle perusturrelle on tehty aiempaa vaikeammaksi. Nämä tiukennukset johtunevat ainakin osin tietyistä, luonnollisesti länsimaalaisten aiheuttamista, väärinkäytöksistä. Mukavaa sinänsä, että pääsin näiden tuloksista itsekin siis osalliseksi.
Edellinen kenkäpuheluepisodi saattaa johtua osaltaan siitä, että hikoilen juuri pientä ”ylilämpöä” pois. Juoksuharjoitteluun erittäin sopiva n.+30 astetta pääsi eilen ilmeisesti hieman puraisemaan ystäviensä tuulen ja kosteuden kanssa. Tänään digitaalit näyttivät +32 ja joidenkin ennusteiden mukaan seuraavaa viikkoa vietettäisiin osin leppoisassa +37 asteen lämmössä. Ainakin luiden pitäisi siis pysyä ehjänä.
Asiaa kohtikin hieman horjahtaen, kuulin tässä ”männäviikolla” hauskan tapahtuman, jossa pojat olivat päässeet tutustumaan paikalliseen yleissivistykseen ja lastenkasvatukseen. Viime viikolla joukkoomme saapui tositekijämme Siim, suoraan toiselta kotipaikkakunnaltaan Etelä- Kiinan Guangzhousta. (Tässä vaiheessa tarkennuksena mainittakoon, että kyseinen valmentaja on Vuokatin punttisalilta hankkinut lihasta muutamien kuukausien aikana arviolta noin suurperheen joulukinkun verran.) Paikallinen pikkupoika oli äitinsä sylissä ollessaan julkisessa kulkuvälineessä kysynyt varovasti, että ”Äiti, miksi nuo ulkomaalaiset ovat niin isoja?”, johon äiti oli vahvalla yleistiedollaan vastannut ”Poikani, siksi koska he syövät paljon hampurilaisia…” Tämä oli sinänsä hauska vastaus, mutta tästä kuultuani liikkui ajatukseni välittömästi hieman toisella tavoin täytettyyn purilaiseen.
Vanha ja keskusteluakin herättänyt tapa palautteen antamiseen on tietenkin hampurilaispalaute tai -malli. Vaikka malli on vanha, niin tässä ilmansuunnassa uskoisin sen toimivan niin urheilussa kuin monessa muussakin asiassa hieman epätäsmällisemminkin toteutettuna. Paikallisessa kultaisten kaarien liikkeessä en ole vieraillut, mutta ”paikallisen palloseuran” valmentajien toiminnasta päätellen, olisi tiskissä tarjolla ainoastaan pihviä. Sen verran säännönmukaisesti täällä halutaan keskittyä vain ja ainoastaan negatiivisen palautteen antamiseen, että näiden pihvien tarjoama proteiinimäärä johtaa väistämättä melkoiseen ähkyyn. Tämä negatiivisuus on tietenkin osa kulttuuriin kuuluvaa pelolla johtamista ja kontrollointia. Toki tyytyväisyys tappaa joidenkin mukaan kehityksen, mutta kyllä niitä hyviäkin hetkiä tarvitaan. Positiivia asioita en ole kiinalaisen valmentajan suusta juurikaan kuullut, on toimintaympäristö ollut sitten Suomessa tai Kiinassa. Ikään kuin urheilijan hetkellinen positiivinen tuntemus mitätöisi kaiken aiemmin tehdyn työn ja heikentäisi valmentajan asemaa urheilijan silmissä. Valmennuksen perimä on huomattavasti toisenlainen kuin lännessä ja tulee näillä näkymin sellaisena pysymäänkin. Urheilijoiden reaktioista voi päivittäin päätellä, että valmentajan suusta tullut positiivinen palaute korjausehdotusten kyljessä on omiaan nostamaan heidän työmotivaatiotaan. Muistetaan tässä vaiheessa edellisissä teksteissä mainittu asia näiden urheilijoiden hieman erilaisesta polusta ammattilaisuuteen. Muistetaan myös se, että nämäkin yksilöt ovat ihmisiä, jotka jopa osin tietämättäänkin kaipaavat arvostusta ja kunnioitusta. Tätä harvinaisuutta olemme yksilöllisyyden lisäksi voineet heille hetkellisesti tarjota.
Osa näistä arvostuksen tarjoajista lähti tämän pätkän kirjoituspäivänä (16.5.) kohti Suomea. Tämä kuulemma sen vuoksi, että olisivat kotona nukkumaanmenoaikaan mennessä… (Jarmo hei, nyt se edellinen on kuitattu…). Roopen, Kevinin ja Ellan kommenteista päätellen matkasta ja työskentelystä täällä jäi positiivinen maku. Urheilijat ja paikallinen valmennus olivat myös näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväisiä. Vielä ovat urheilijat muutaman harjoituksen päässä valmentajiensa päihittämisestä, mutta ero saattaa jopa supistua kuluvan kauden aikana, mikäli paikalliset eivät keksi liikaa uudenlaisia polkupyöriä hiihtovalmennukseen liittyen. Tulemme saamaan jatkossakin näitä uuden sukupolven hiihtovalmentajia, mikäli heille löytyy jatkossakin tämänkaltaisia mahdollisuuksia päivittäisvalmennukseen. Onneksi näitä mahdollisuuksia on mahdollista tarjota edes joillekin.
Pienen varjon ainakin osaltaan täällä työskentelyyn myös näiden nuorten osalta heittivät ilmanlaatuun liittyvät asiat, joista oli mainintaa jo aiemmin. Ilmanlaatu on siis parhaimmillaankin täällä Länsi- Pekingissäkin huonoa, joka korostuu etenkin kuumina päivinä. Astma- ja allergiaoireisten lääkityksen määrä tulee olla kohdillaan, jotta se paikallinen elefantti ei löydä tietään rintakehän päälle. Ilmanlaatua täällä tulevat mahdollisesti vielä lisää heikentämään Sisä- Mongolian suunnalta saapuvat hiekkamyrskyt, jotka ovat matkanneet kohti itää, pysyen onneksi ainakin vielä toistaiseksi Pekingin pohjoispuolella. Ilmeisesti tämä ”Pohjoinen (bei) pääkaupunki (jing)” tulee niistä myös osansa saamaan. Eilen näin asiasta varoituksen, jossa ilmanlaatua mittaava indeksiluku oli hiekkamyrskyalueella 1037. Mittatikuksi asetetaan luku 150, joka tarkoittaa huonoa ilmanlaatua (Täällä luku oli eilen 170). Näillä eväillä siis mennään. Ihan vain ajatuksena käväisi mielessä, että onko Daruden viisukarsiutumisella tähän asiaan jotakin osuutta? (Halukkaat voivat tätä puujalkaa vaikka googletella auki..). Toivotaan ettei täällä tule tarvista esim. kaasunaamarin käyttöön. Kiinalaisten lähes ritariksi lyömä valmentaja- Virtanen saattaa nimittäin armeija- ajoilta muistaa, kuinka vaikeaa voi ”nassen” pukeminen allekirjoittaneelle olla..
Nyt laitetaan kuitenkin jälleen leukaa rintaan ja lähdetään kohti punttisalia venyttämään tuulen jäykistämiä niskalihaksia.
