BLOGI 2: Vääriä numeroita ja matka Mantšuriaan
Sain puhelun tiistaina kaverilta nimeltään John Peking. Hän kysyi välittömästi, että ”C’mon Polar Bear, etkö tunne numeroita.” Mainitsin että ne tosiaan alkoivat muistuttaa enemmän ja enemmän toisiaan vuoden -92 jälkeen, kun ostin kännykän, jossa oli puhelinmuistio. ”Meillä täällä Pekingissä on yli 22 miljoonaa asukasta ja olemme jollakin maailmanlistalla sentään sijalla 7. Korjaa virheesi. No excuses..” Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli kaveri hävinnyt langoilta kuin jääpallon MM-finaalipaikka Arkangelin pakkaseen. Tosin viivästys saattoi johtua myös siitä, että en millään muistanut, mikä kissa on kiinaksi. Toki en varmaan muista korjata myöskään lyöntivirhettäni.
Valmennusaiheeseen voidaan lipsahtaa myös sen verran, että soitimme, osin myös allekirjoittaneen toimesta, hieman väärään numeroon täällä testijuoksunkin osalta. Siitä toki selviää soittamalla hetken kuluttua oikeaan numeroon.
Jatketaan matkaa hieman ehkä ”epäkronologisessa” järjestyksessä, mutta se sopii hyvin tähän tällä hetkellä ympäröivään kulttuuriin. Ensimmäisen viikon aikana oli nimittäin luvassa matka Pekingistä koillisen suuntaan, kohti vanhaa Mantšuriaa. Hieman kokeneempi väestö, kuten esim. valmentajistamme Jarmo (hehheh..), saattaa muistaa elävästi esimerkiksi Laila Kinnusen laulaneen aikanaan tarinaa Mantšurian kummuista. Nykyisin tähän historialliseen maantieteelliseen osaan kuuluu mm. nykyisin ehkä hieman alle 28 miljoonaa ihmistä majoittava Jilinin provinssi. Siellä sijaitsee myös kaupunki nimeltään Jilin, johon kiinalaiset ovat rakentaneet hiihtoputken. Matkan tarkoituksena oli arvioida Jilinin harjoitusmahdollisuuksia hiihtoharjoittelun näkökulmasta, koska kiinalaiset haluavat etsiä hiihtoharjoitteluun sopivia harjoituskeskuksia, koska Laoshanin vetoisuus on kuitenkin rajallinen ja harjoittelijoita riittää. Tähän tarkoitukseen haluttiin suomalainen mielipide.
Matkan oli tarkoitus tapahtua noin 25.-26.4., mutta maanantaina 22.4. iltapäivällä tuli ilmoitus, että lähtö on hotellilta tiistaiaamuna klo 5:00 kohti Pekingin lentokenttää. Kuittaus takaisin, että homma ok. Etäisyys Jiliniin on hieman alle 1100km ja automatkan arvioitu kesto on jossakin 11-12 tunnin tietämillä, joten kulkupeleinä toimivat taksi, lentokone ja juna. Sanasta ”rautatie” tulee itselleni lähes aina mieleen sana ”radanvarsipaikkakunta”. Nyt päällimmäisenä tietysti heräsi kysymys, onko radan varressa paikka nimeltään ”Ganzaogucangshan”, suomeksi vapaasti käännettynä tietysti ”Riihimäki”.
Hiippailin tiistai- aamuna kello 4:50 hotellin aulaan, varoen herättämästä sohvalla sikeästi nukkuvaa, hotellimme turvallisuudesta öisin vastaavaa vartijaa. Odotellessani aulassa, samaan aikaan muutamaa kerrosta ylempänä matkaoppaani ja kääntäjäni Lauren oli mitä ilmeisimmin erehtynyt huoneesta ja kävi varmuuden vuoksi koputtelemassa Ellan ja Kevinin ovelle, mutta he eivät ymmärtääkseni vielä tuohon aikaan olleet halukkaita lähtemään liikkeelle. Kulkuun kuitenkin päästiin. Liikenne Pekingissä sujuu aamuviiden aikoihin yllättävän sujuvasti. Toki liikenteessä pätevät tietenkin samat viidakon lait kellonajasta huolimatta.
Kahdeksan tuntia myöhemmin, yhtä lentomatkaa, junamatkaa sekä jälleen muutamaa turvatarkastusta ja valokuvausta kokeneempana, olimme saapuneet Jilinin hiihtoputkelle. Putki sijaitsee keskustamaisessa ympäristössä, joten nopeasti havainnoituna ei lähistöllä ole juuri mitään muuta hiihtoon viittaavaa. Hiihtoputken ympärillä oli melkoinen rakennustyömaa. Ainakin osa väestä oli rakentamassa hiihtoputken ympäri kulkevaa rullahiihtorataa. Rakentamista hidastaa ainakin hieman se, että 1,6 kilometrin mittainen rata kulkee suurimmalta osin neljän metrin levyisenä sillalla. Tämä puolestaan luonnollisesti johtaa siihen, että korkeuseroa ei liiemmin esiinny.
Itse putki on 1308 metriä pitkä, ladun ollessa 8 metriä leveä. Putki kiertää yksisuuntaisena, sisältäen myös ampumapaikan. Itseäni jostakin syystä huvitti sellainen sivuseikka, että sakkoringille tehty aukio sijaitsee täysin toisella puolella putkea eli noin 500- 600 metrin päässä ampumapaikasta. Kävi putkessa kävellessä mielessä, että selviääköhän pystyammunnan ensimmäisestä sakosta ehdollisella? Pakkasta on keskimäärin kuusi astetta. Putken alaosaan oli kylmää valahtanut vierailun aikana seitsemän- kahdeksan asteen verran, joten olosuhteen pitäisi pysyä hyvänä. Lumentekoa varten kattoon on asennettu 30 metrin välein 45 kappaletta ”lumitykkejä”, joilla uutta lunta voidaan tehdä tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan itse putki oli ilmeeltään ja ajatuksiltaan varsin positiivinen kokemus. Toivottavasti se sellaisena esiintyy myös käyttäjilleen, jos siitä tämän maan hiihto edes jonkinlaista nostetta osaltaan saisi. Uskoisin tästä innostuksesta olevan lajille hieman laajemminkin hyötyä.
Muihin olosuhteisiin Jilinin osalta voisi mainita, että niitä aiemmin mainittuja Mantšurian kukkuloita kaipaisi hieman lähemmäs putkea. Kuntosaliharjoitteluun, ainakin kiinalaisille hiihtäjille, oli tarjolla salimahdollisuus vaatimattomat n.500 miljoonaa euroa (3,8 miljardia yuania) maksaneen jää- tai pikemminkin monitoimiareenan uumenista. Yritystä on kovasti ja katsotaan, mihin se johtaa. Kaiken kattavia Vuokatin kaltaisia harjoituskeskuksia ei maasta hiihtoon löydy. Maastoja ja mahdollisuuksia varmasti on, mutta päätöksenteko ottaa täälläkin aikansa.
Paluumatkalla ehtikin sitten jälleen ihmetellä maailman laajuutta ja yrittää vetää nähtyä ja kuultua hieman nippuun. Matka kesti hotellilta takaisin Laoshanin ”päämajaan” kuitenkin jälleen sen 7,5 tuntia. Suomen lisäksi on siis olemassa myös muita pitkien etäisyyksien maita.
Loppuun voisi mainita, että Roopen kanssa tuossa naureskeltiin, että paikallinen Urheiluruutu pyörittää ”pinkiponkin” eli pöytätenniksen Budapestin MM- kisojen finaaleita ja haastatteluja vielä päiväkaupalla kisojen päättymisen jälkeen. Seitsemättä kertaan miesten finaalia katsellessa, alkaa pahin jännitys jo laantua. Pitää toisaalta muistaa, että kyllähän jääkiekon MM95 on myös edelleen otsikoissa, joten ei pari viikkoa sinne tai tänne nyt ole oikeastaan mitään.
Hieman lipsahti pitkästi tekstiä, mutta olkoon. Kyllä maailmassa merkkejä riittää. Jos loppuu, täältä niitä ainakin saa halvalla uusia. Palaamme täältä pian johonkin aiheeseen, hyvin todennäköisesti jälleen yhtä sekavissa merkeissä.
Bloggaajana Vuokatti Sportin maastohiihtovalmentaja Markus Vuorenmaa
Kuvat linkistä ja alla kuvatekstit : https://photos.app.goo.gl/4FRVamKXGfc3jUBZA
Artikkelikuva on rullaradan rakenteilla olevasta pohjasta
- Olisipa hotellihuonekin yhtä hyvin siivottu kuin Changchunin lentokenttä
- Tällä aikataululla perille
- Jilinin hiihtoputken sisäänkäynti
- Putken voitelutila
- Kalusto riittänee 1,3 kilometrin kunnostukseen
- Yksisuuntainen liikenne ja leveyttä 8 metriä.
- Ampumapaikka
- Ylhäällä rullahiihtorata
- Rullaradan pohja on vasta rakenteilla
- Hiihtoputken kartta
- Rullaradan kartta- vihreällä merkitty kulkee sillalla
- Näkymää yhdestä monitoimiareenan salista
- 500 miljoonan hallin päänäyttämö
- Paikallinen Riihimäki? Pelloilla hieman vähemmän traktoreita
- Urheilijoiden majoitukseen tarkoitetun hotellin ”melko” näyttävä aula
