Become a Champion -leirillä innostetaan tulevia mestareita

Olen ilolla ja suurella mielenkiinnolla seurannut Become a Champion -leiriläisten menoa Vuokatissa. On ollut aivan mahtava nähdä, että näin paljon nuoria hiihtäjä ovat tulleet harjoittelemaan ja viettämään reipasta yhdessäoloa samanhenkisten kanssa, heinäkuussa. On myös hienoa, että nuoret hiihtolupaukset ovat saaneet ohjeistusta ja jopa valmennusta maailman huipuilta, esikuviltaan. Tätä me tarvitsemme. Näin viemme suomalaista hiihtoa eteenpäin ja turvaamme tulevaisuuden lajillemme. Kaikki yhdessä, kohti samaa päämäärää.

Noin 170 nuorta hiihtäjää ei voi olla väärässä. Tämä on oikea paikka ja sopiva ajankohta tällaiselle suurleirille. Vanha sanonta kuuluu, että hiihtäjät tehdään kesällä. Tämä on osittain totta, mutta kuuluu enemmän aikuisurheiluun, silloin kun lajivalinta on tehty ja laji sattuu olemaan maastohiihto. Silloin pitää harjoitella paljon lajinomaisesti myös kesällä. Toivon kuitenkin, että lapset ja nuoretkin harrastavat monipuolisesti eri urheilulajeja. Ainoastaan sillä tavalla voidaan kehittää liikunnallisia taitoja, joita tarvitaan myös hiihdossa ja tekniikoiden oivaltamisessa. Mutta, ei voi kuitenkaan olla niin, että muistetaan hiihtäminen vasta sitten, kun ensilumi sataa maahan asti. Meidän on pidettävä mielenkiintoa hiihtoa kohtaan yllä myös keväällä, kesällä ja syksyllä, eli vuoden ympäri.

Tämä on oikeastaan helpottunut todella paljon viime vuosien aikana. Huippuhiihtäjät ovat ahkeria käyttämään ja hyödyntämään sosiaalisia alustoja netissä, näitä, joita nuorisokin seuraa. Nuorempi sukupolvi näkee melkein päivittäin, miten esikuvat harjoittelevat, mitä he tekevät vapaa-ajallaan, miten he elävät urheilijaelämäänsä. Näin ei aina ole ollut, eikä varsinkaan silloin, kun itse olin nuori. Silloin viikon huippuhetki oli, kun pääsi tekemään samaa viikoittaista harjoitusta oman seuran edustushiihtäjien kanssa. Voi että, sitä kunnioituksen määrää, kun näki miten kansallisen tason hiihtäjä loikkasi sauvarinteessä, puuskuttaen. Silloin unelmoi, että voisi jonain päivänä olla kuin hän – edustushiihtäjä, ainakin seurassa. Tätä meininkiä näen nyt myös Become a Champion -leirillä, isommin ja laadukkaammin toteutettuna. Tästä tällainen hiihtoniilo, jota välillä myös nylkyksi kutsutaan, on erittäin iloinen.

Tällainen tapahtuma kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä, että tehdään ja koetaan asioita yhdessä. Sitä, että pukeudutaan ainakin välillä samoihin paitoihin tai asusteisiin. Tärkeintä ei ole harjoitukset, tai se, että just tämän leirin aikana kehitetään jotain tiettyä ominaisuutta. Tätä pitää lähestyä laajemmassa kuvassa, miten tällainen tapahtuma saa lapsia innostumaan lajista. Sitä kokemusta, että muutkin rakastavat näitä samoja asioita, hiihtämistä ja harjoittelua. Aika moni tulee kuitenkin pieneltä paikkakunnalta ja pienestä seurasta, jossa ei välttämättä ole kovin paljon yhteistä toimintaa tarjolla. Heille tämä saattaa olla koko vuoden tärkein tapahtuma, jopa tärkeämpi kuin talven kilpailut.

Vanhemmat ovat tietenkin tässäkin asiassa avainasemassa. He ovat niitä kolmen K:n tyyppejä, jotka ”kannustavat”, ”kuskaavat” ja ”kustantavat”. Jos heitä ei jokin asia kiinnosta, niin vaikeatahan se on lapselle päästä mukaan johonkin toimintaan. Toivon kuitenkin, että vanhempien neljäs K ei todellakaan olisi ”kilpailevat”, lapsensa kautta. Näin ei kuitenkaan kovinkaan usein ole, mutta sitä esiintyy, kaikissa lajeissa. Olen nähnyt videoista ja kuvista, jotka ovat pyörineet somessa, että myös vanhemmat ovat olleet seuraamassa leirin harjoituksia ja tapahtumia. Tämä on hienoa, se osoittaa, että hiihto on perheen yhteinen asia ja harrastus. Minäkin olen isä, mutta nyt jo eri roolissa. Oma esikoinen on jo Become a champion -leirillä mukana valmentajana ja esikuvana. Tästä olenkin erityisen ylpeä. Varsinkin yksi postaus Instagramissa sykähdytti isää, kun hiihtäjäpojan äiti ihmetteli, kun hänen poikansa lähtee Norjan Sjusjöenista keskellä kesää Suomen Vuokattiin leirille, koska eräs @remilindholm on valmentamassa…

Minä koitan tietenkin pohtia miten tätä konseptia voisi kehittää, jalostaa. Seuraava vaihe voisi olla esimerkiksi Become an Endurance Champion -leiri, kestävyyslajien yhteinen tapahtuma, jossa lapset pääsisivät testaamaan muita kestävyyslajeja helposti ja kätevästi. Olen täysin varma siitä, että kaikki eivät tässä vaiheessa vielä ole löytäneet itselleen sen sopivimman lajin. Vuosikymmeniä sitten, silloin kun SVUL:n keskusjärjestö oli vielä voimissaan, järjestettiin Suurleirit. Tämä oli lasten ja nuorten monilajileiri ja muistan ainakin yhden tällaisen tapahtuman, jossa olin itse mukana Vierumäen urheiluopistolla. Jokaisesta hiihtopiiristä oli paljon hiihtäjiä ja asuminen tapahtui teltoissa. Harjoittelimme paljon yhdessä ja leirin aikana oli myös piirien välinen rullahiihtoviesti, jota pidettiin Lahden kasarmialueella. Kisasta jäi mukavia muistoja, kuten tietenkin myös leiridiskosta, yhdessä muiden lajien nuorten kanssa. Tällaiset asiat yhdistävät, kasvattavat yksilöurheilijoiden joukkuehenkeä. Sitähän me tarvitsemme. Yhdessä tekemistä. Jotta saamme nauttia tulevista mestareista.

Glenn Lindholm